Pankit voittivat omasta kriisistään

OPPIMISTAVOITE: Oppia ymmärtämään ja kriittisesti arvioimaan finanssijärjestelmän ja rahalaitosten toimintatapoja, rakenteita, asemaa ja suurta vaikutusta talouteen ja vallankäyttöön.

Oppimisen idea ja polku selviää kuvasta vieressa'. Tässä alla esitetään "teesit" niihin pyydetään vastaväittäjiä. Sinun asiasi on osallistua omalla ajatuksellasi keskusteluun johon on sivun lopussa oma alue.

Nettitavat: Puhumme asiaa omasta puolestamme emme arvostele toisten keskustelijoiden persoonaa.

PANKEILLE RAKAS UNIONI ON PARATIISI

Euroopan yhteisvastuu kiinnostaa roskapankkimaita. Vuoden 2012 tienoilla etelässä haluttiin eurobondeja5. eli euroalueen yhteisiä valtionlainoja, joita Suomi oli vastustanut. Eurobondeissa asiansa paremmin hoitaneet maat häviävät ja löysäkätiset voittavat, kun parhaiden maiden korkomenot kasvavat.

Saksassa oli laskettu, että yhteiset joukkovelkakirjat maksaisivat kasvavina korkomenoina peräti 17 miljardia euroa vuodessa. Eurobondeja ei tullut, mutta tuli EKP:n 1000 miljardin luotonanto pankeille halpaan hintaan ja sitten kesällä 2012 Mario Draghin kuuluisa lupaus kaiken kattavasta takuusta. Ensin EKP alkoi ostaa kriisimaiden joukkovelkakirjapapereita ”rajattomasti” ja siirsi näin vastuun kaikkien maiden veronmaksajille.

Sitten tuli pankkiunioni ja vähän valvontaakin jopa. Varainsiirtoveroakin ryhdyttiin puuhamaan, mutta siihen kokoomus pani Suomen osalta stopin pankkien käskystä. Lopulta 2014 ja 2015 saatiin EKP:n setelipainajaiset, 1100+500 miljardin valtionlainojen osto-ohjelma.

Maailmantalouden kriisi sai Euroopassakin yhä enemmän irvokkaat kasvot, jossa rikkaat päästetään pälkähistä veronmaksajien rahoilla.

Presidentti Barack Obama yritti Yhdysvalloissa virkakautensa alussa saada rotia maan talouteen nostamalla republikaani George W. Bushin aikana lattiaan laskettuja rikkaiden veroja, öljy-yhtiöiden ja rahoituslaitosten erikoisetuja, mutta vain vaimeat menoleikkaukset saatiin läpi ennen vaaleja vuonna 2012, sitten vaatimaton sopu vuodenvaihteessa juuri ennen kuin kanjoni oli avautumassa. Keväällä 2013 oltiin taas jumissa, kahtiajako liittovaltiossa repi Amerikkaa.

Finanssi-imperiumi selätti Obaman nöyryyttävällä tavalla, republikaanien juhliessa. Vain Bernie Sandersin erinomainen menestys sai innokkaimmat rahanomistajat huomaamaan kuin suuri voima vastapuolellakin on.

Yhdysvaltojen vuosikymmenen kestänyt väärä talouspolitiikka on tiensä päässä, valtion velat ylittävät jo bruttokansantuotteen määrän, mutta Donald Trumpin taakse ryhmittyneet hihhulirepublikaanit haluavat vain jatkaa veroetuja ja leikata siitä mikä toisi kasvua ja apua köyhille. Sama toistui taas lokakuussa 2013 kun liittovaltio piti panna kahdeksi viikoksi kiinni puolueiden taistelun vuoksi. Se jatkui Donald Trumpin ohjelmassa.

Vähälle huomiolle jäi kun Venäjän pääministeri Vladimir Putin kävi 2011 sanomassa nuorisomiliisilleen ääneen mistä on kyse. Hän syytti Yhdysvaltojen olevan maailmantalouden loinen, joka pyrkii painamaan ja pitämään dollarin arvoa keinotekoisen alhaalla, jotta amerikkalaiset tuotteet menestyvät viennissä.

Yhdysvaltojen talous on Kiinan lainojen varassa yhä enemmän.

Kiinan äänenkannattaja People´s China-lehti opetti lännen kapitalisteja silloin -vielä voimissaan.

”Valtion on perheiden tapaan elettävä tulojensa mukaan. Oli kyse sitten Yhdysvaltain kaltaisesta suuresta maasta tai Kreikan kaltaisesta pienestä maasta, sen on lopetettava ylellinen elämäntapansa ja palattava tiukkaan taloudenpitoon, jos se ei halua kansallisen velan paisuvan kestämättömälle tasolle ja räjähtävän.”

Yhdysvallat aloitti kuitenkin jo vuonna 2013 mittavan PR-kampanjan puolestaan: katsokaa meitä, asuntojen hinnat nousevat jo, liuskeöljyllä meistä tulee maailman suurin öljyntuottaja, kokonaan arabivapaa, osakekurssit nousivat jo huipulle, velka sulaa, väestömme lisääntyy 10 prosentilla ja kuin beibiboomaus Eurooppaan ja Japaniin verrattuna.

Yhdysvallat ja Eurooppa alkoivat neuvotella TTIP vapaakauppasopimuksesta. Kuka olisi edunsaaja?

Japanissakin siirryttiin piilodevalvaatioon, jenin arvoa laskettiin parlamenttivaalien jälkeen epävirallisesti, mutta määrätietoisesti.

Euroopassa kansalaisten suuttumus johti 2012 vaatimukseen, että pankkien tulisi osallistua Kreikan lainojen hoitoon, koska ne ovat olleet tosiasialliset edun saajat valtioiden tukipaketeissa. Pankit ilmoittivat ottavansa osaa tukipakettiin ja kärsivät 21 miljardin euron tappiot lainojen nykyarvossa. Samalla niille kuitenkin annettiin takuut; ne saavat uusille pidempiaikaisille lainoilleen varmat vakuudet ja voivat siis olla huoleti, ettei muutettu lainakanta aiheuta tappioita. Se oli jättipotti kun siinä samalla vältettiin pankkivero. Tämäkin jäi vähälle huomioille.

Pankeille piti tuleman myös Euroopassakin Kataisen hallitusohjelmassa ollut ”pankkivero”, joka poistettiin kuitenkin Euron esityslistalta. Se olisi lopettanut pankkien täysin käsittämättömän verovapauden Euroopassa. Nehän eivät maksa mitään arvolisäveroon viittaavaakaan liiketoiminnastaan, mutta ovat saaneet aina kriiseissä erikoissuojelun virheisiinsä ja bonuselämäänsä veronmaksajien pussista.

Pankeille vakuudet siis onnistuivat ja kaupan päälle veroedut säilytettiin. Hyvä diili. Suomelle, joka pullisteli muka vakuudet tuilleen; ”ehdot”, tuli takuuksi sivulause ”tarpeen tullen” eli stiiknafuuliaa.

Yhdysvaltojen miljonäärit ja pankit olivat jo turvanneet etunsa ja luoneet kannattavan rötösherrajärjestelmän, jossa firmat saivat jättisakkoja rötöksistään, mutta hyvällä katteella rikoshyötyä.

Euroopassa, maassa kuin maassa on lamaa torjuttu ottamalla lisää lainaa. Pahin ei ole päässyt irti. Moni maa on kuitenkin jo syönyt velkaantumisvaransa. Suomen lainapiikki on vielä auki, mutta ei loputtomasti.

Talouden käänne huonompaan alkoi elokuussa 2012 hitaasti mutta jatkui yhä varmemmin. ERVV, väliaikainen euron vippipankki sai heinäkuun 2012 liittovaltiokokouksessa jo valtuudet jakaa loputkin pääomastaan ilman, että siitä pitää valtioilta erikseen kysyä. Suomen vaatimat ”vakuudet” sulivat siihen ja Euroopan keskuspankin astuessa vastoin peruskirjansa sääntöä, yhä suuremmaksi pelaajaksi velkakirjamarkkinoille.

Timo-Erkki Heinontalousnobelisti Paul Krugmanin haastattelussa (2009), luultiin vielä, että koittaa merkittävä pankkisääntelyn aika. Sitä ei ole nähty; sekin minkä on määrä alkaa pankkiunionissa vuonna 2017 on, ruotsalaisten pankissa Nordeassa, pantu syyksi 600 suomalaispankkivirkailijan irtisanomiselle jo 2013.

Jotain sentään tapahtui, englantilaiset ja sveitsiläiset pankit saivat jättisakot liborkorkojen manipulaatioista6., jossa pankkiirit manipuloivat 3 000 biljoonan dollarin eli noin 2 300 biljoonan euron lainapottia säätelevää korkoa. Lopulta JP Morgan Chasekin suosuti maksamaan korvauksia 13 miljardia dollaria liittovaltiolle, mutta ei myöntämään tekojaan subprime kriisin yhteydessä.

Kymmenen suurinta amerikkalaispankkia, joukossa Bank of America, Citigroup, JP Morgan ja Wells Fargo, livahtivat juridisesta, vankilavastuusta häädettyään laittomasti asuntovelkaisia asuntokriisin jälkeen. Yhdysvaltain hallitus ilmoitti tammikuussa 2013, että pankit selviävät laittomuuksista maksamalla ”sovittelurahaa.” Järjestelyä kutsuttiin termillä ”fraud settlement,” petosjärjestely.

Sopimuksen perusteella Bank of America osti takaisin liittovaltion puoliksi omistamalle asuntoluotottaja Fannie Maelle myymäänsä hupaa 6,75 miljardilla dollarilla sekä antaa hallitukselle 3,6 miljardia käteistä. Muut pankit maksavat asuntonsa menettäneille 3,3 miljardia ja häätöuhan alla oleville 5,2 miljardia dollaria.

Tämän lisäksi pankit maksoivat 26 miljardia dollaria 49:n osavaltion syyttäjän, oikeusministeriön ja valtion asuntoviraston kanssa helmikuussa 2012 tehdyn sopimuksen mukaan. Korvaukset olivat pikkurahaa verrattuna niiden voittoihin.7.

Amerikkalaiset kotitaloudet saavat korvauksia menettämästään asunnosta noin 2 000 dollaria velallista kohden. Pikkurahaa pankkien tuloon nähden. Esimerkiksi Citigroup teki korvausperusteena olleena vuonna 2011 voittoa 11,3 miljardia dollaria, JP Morgan 19 miljardia, Wells Fargo 16 miljardia ja Bank of America 1,4 miljardia dollaria.

Valtiot olivat myös maksajina. Kovimmilla suhteellisesti oli Islanti, joka maksaa vuoteen 2024 mennessä Britannialle ja Hollannille 3,8 miljardia euroa siitä hyvästä, että maat olivat korvanneet satojentuhansien tallettajien tappioita vuonna 2008, kun islantilainen Icesave-nettipankki meni nurin talouskurimuksessa.

Pankit siis maksavat valvontaviranomaisille siitä, että niitä ei viedä oikeuteen, pankin johtajia syytetä rikoksista, sakon suuruus sovitaan rikoksen tehneen kanssa. Ja näin se menee: brittien Barcleys oli syytteessä, mutta oli 2015 jo varautunut maksamaan sakkoja 3,2 miljardia. Tuomio tulikin; seurauksena, että Barcleysin pörssikurssi nousi sakon seurauksena korkeimpaan hintaansa puoleentoista vuoteen.

Suomessa säädettiin kuitenkin pankkivero, jonka kanssa kävi puliveivit. Nordea konserni, vuonna 2012 maan suurin yritysveromaksaja, teki konsernin sisäisen järjestelyn, jolla Nordea Pankki Suomen riskejä siirrettiin 2012 joulukuussa 24 miljardin arvosta Ruotsiin Nordea Bank Ab:lle. Nordea onnistui näin pienentämään pankkiverotaakkaansa Suomeen 30 miljoonalla eurolla. Loputl Nordea muutti Ruotsiin kokonaan.

Lait ja perustuslait ovat rahan ollessa tiukalla kevyttä tavaraa, liittiväthän pääministeri Paavo Lipponen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistökin Suomen euroon vain Pääministerin ilmoituksella eduskunnalle vaikka perustuslaissa puhuttiin Suomen markasta maan valuuttana.

Eurokansalaiset huomaavat jo, että eurooppalainen isänmaallisuus on nyt maanosan kansanvallan vaalimista eikä sokeaa alamaisuutta.

Suomessa sanotaan, että olemme onnekkaita Eurossa. Vielä onnekkaampia ovat ruotsalaiset kruunussa, heidänhän ei tarvitse tähän sotkuun osallistua - kuin kierretyn pankkituen nauttijana Baltiassa. Tämän euro-onnelan asetti kyseenalaiseksi Helsingin Yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen, joka elokuussa 2013 osoitti euron onnettomia tuloksia ja vaati eurosta eroamisen vaikutuksista selvitystä.

Osalle kansasta pitää, varmuuden vuoksi, sanoa, että tämä jatkuva taantuma ei ole hurrien eikä maahanmuuttajien syy. Syy on finanssimarkkinoiden ahneudessa ja saamattomien, kaikkien maiden poliitikkojen väärinymmärryksessä mitä markkinatalous on.

Vapaa markkinatalous ei ole vapaata ahneutta

.

"Olemme aina tienneet, että välinpitämätön ja ahne oman edun tavoittelu on huonoa moraalia; nyt tiedämme, että se on myös huonoa taloudenpitoa. Oman edun tavoittelu johtaa romahdukseen, sen työn menettämiseen, jonka rakentajat ylpeilivät käytännöllisyydellään yhteisessä hyvässä. Olemme ymmärtäneet kokemustemme jälkeen, että pitkällä tähtäimellä talouden moraali on kannattavaa. Ahne itsekäs oma etu on huonoa moraalia. Kärsivällisyytemme alkaa loppua taloudellisen vallan väärinkäyttöön, ja elämän säädyllisyyden kieltävään petokseen, jonka ainoa veruke on tehdä voittoa. Peruspyrkimyksemme on olla, kaikki, yksilöitä, jotka hakevat kansakunnan menestystä ja kehitystä, Sen voimme toteuttaa joko yhdessä menestyen tai yhdessä kaatuen.”

Sanoja Franklin D. Roosevelt oli Yhdysvaltain neljästi valittu, 32. presidentti 1933-45.Hän toteutti merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joita kutsuttiin nimellä New Deal.

5. Eurobondi on euromaiden yhteinen joukkovelkakirjalaina, jossa lainanottajina ja takaisinmaksajina olisivat kaikki euromaat yhdessä

6. Brittiläinen Barclays-pankki maksoi Yhdysvaltain ja Iso-Britannian viranomaisille 453 miljoonan dollarin (360 miljoonan euron) korvaukset korkojen keinotekoisesta ohjailusta. Syynä on libor-koron (London Interbank Offered Rate) eli pankkien välisen lainakoron manipulointi. Aiemmin korkojen keinotekoisesta ohjailusta on syytetty yli 20 pankkia. Epäiltyjä Barclaysin lisäksi ovat olleet muun muassa UBS, Credit Suisse, Société Générale, Citigroup, Deutsche Bank, JP Morgan Chase ja joukko japanilaispankkeja. Myöhemmin UBS ja Royal Bank of Scotland maksoivat korvauksia reilun 1,6 miljardin euron verran. (HS, TaSa, Reuters.) Brittipankki Standard Chartered sopi 2012 satojen miljoonien dollarien korvauksista New Yorkin rahoitusvalvojan kanssa. Pankkia uhkasi pankkitoimiluvan menettäminen New Yorkin osavaltiossa rahapesuskandaalin vuoksi.

7Riitta Söyring Verkkomedia, Reuters, Huffington Post.