KÄYTÖSOHJEITA VANHAN KOHTAAMISEEN

Alle 67-vuotialle

Älä naura vanhalle – rukoile että itse saavuttaisit vanhuuden.

Ikä ei ole ongelma, ehkä vain se, miten vanhat päiväsi vietät.

Jonain päivänä näitäkin aikoja kuvataan vanhoiksi ja hyviksi.

Lääketiede on edistynyt niin, että se löytää kaikista meistä jonkin sairauden, siksi meitä myös ylisyötetään lääkkeillä.

Nuoret eivät vanhuudesta katsoen vielä tiedä mitä eivät tiedä, älä siis viisastele viisaalle vaan kuuntele kun hän tarjoaa parastaan; elämän tietoa.

Uusi vanha elämäsi on uusi osa koko elämän kuvaa eikä oikein sovi yhteen perinteisen, vallalla olevan, vanhuuskuvan kanssa, monet kieltäytyvät hyväkuntoisuuttaan olemasta vanhaksi kutsuttavia ihmisiä.

Kolmannen elämänvaiheen saavuttaneet ovat ensimmäisinä täyttämässä ihmisen ikuisen unelman elää pitkään ja vauraasti.

Kannattaa valita onko elämän lasi puolityhjä vai puolitäysi. Uusi elämäsi antaa sinulle työn tilalle päivässä 10 tuntia lisää aikaa.

Odottamassa ovat ystäväpiirit, sosiaaliset suhteet, herruuden omaan aikaan.

Jos kaikki toimisi kehossa kuin ennen olisi elämä vielä parempaa, mutta käytetyllä autollakin pääsee, miksei sitten kemikaaliterveydellä.

Eläkeikä on aikanamme pidentynyt vuosista vuosikymmeniin verrattuna jo omiin vanhempiimme tai isovanhempiin.

Muuttunut ja aktiivinen vanhuus vaikuttaa koko yhteiskuntaan perusteellisesti, on myös syytä oppia elämään sitä ja oppia vanhenemisen taito uudella tavalla.

Me pelkäämme kuolemaa ja usein kohtaamme ja kohtelemme siksi kuin Tuonelan esikartanon portinvartijoita. Toistetaan tähän nuoremille muutama peruskäytöksen neuvo joista moni meille vanhoille aiheuttaa ageistista vaivaantumista.

Vanhuus ei tee ihmisestä puolivajaata; se on yksi elämänvaihe, joka sisältää sekä haasteita että mahdollisuuksia. Vanhukset ovat yksilöitä, joilla on arvokasta elämänkokemusta, tietoa ja viisautta, jotka voivat rikastuttaa yhteiskuntaa monin tavoin. Kunnioittamalla ja arvostamalla vanhuksia voimme rakentaa parempaa yhteiskuntaa kaikenikäisille.

Vanhat ihmiset ovat oppineet vuosikymmenten kokemuksen kautta enemmän. Hyödynnä tätä tietopankkia ja opi siitä. Vanhemmat ihmiset ovat eläneet erilaisia aikoja ja heidän neuvonsa voivat olla korvaamattomia.

Jokainen vanhus on yksilö omilla tavoillaan ja mieltymyksillään, tarpeillaan ja toiveillaan. Älä oleta, että kaikki vanhukset nauttivat samoista asioista tai että he eivät ole kiinnostuneita uusista kokemuksista.

Vanhemmilla on paljon tarinoita ja opetuksia, joita jakaa. Tarjoa apuasi tarvittaessa, mutta kunnioita heidän itsenäisyyttään ja kykyään pärjätä omillaan. Monet ikäihmiset arvostavat mahdollisuutta tehdä asioita itse.

Muista, että sinäkin toivot tulevasi kohdelluksi samalla tavalla vanhetessasi. Heidän elämänkokemuksensa ja viisautensa voivat rikastuttaa omaa elämääsi merkittävästi. Vaikka vanhemmilla ihmisillä on paljon opetettavaa, he osaavat - siinä missä sinäkin, oppia uutta. Vaihda tietosi ja taitosi heidän kanssaa.

Mikä tekee ihmisestä vanhan?

Miksi me luomme heistä puolivajaan mielikuvan itsellemme?

Ihmisen vanhenemiseen vaikuttavat biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Vanheneminen on luonnollinen osa elämänkaarta, johon liittyy sekä fyysisiä että kognitiivisia muutoksia.

Biologisesti vanheneminen voi tarkoittaa solujen toiminnan hidastumista, terveydentilan muutoksia ja fyysisen kunnon alenemista.

Psykologisesti pidempi elämä sisältää elämänkokemuksen kasvua, viisauden lisääntymistä ja erilaisten elämänvaiheiden käsittelyä.

Mielikuva vanhuksista vähemmän kykenevinä yksilöinä juontaa juurensa kulttuurisista stereotypioista, median ymmärtämättömyydestä ja nuoremman henkilökohtaisista peloista. Monissa kulttuureissa nuoruutta arvostetaan ja ihaillaan, mikä johtaa negatiivisiin asenteisiin vanhenemista kohtaan. Vanhuksia saatetaan tiedostamattomasti pitää vähemmän tuottavina, heikompina tai vähemmän tärkeinä.

Media esittää usein nuoruutta ihanteena ja vanhuutta ongelmana, jota tulisi välttää tai hallita. Tämä voi vahvistaa negatiivisia mielikuvia vanhenemisesta ja vanhuksista.

Vanhenemisen pelko myös vaikuttaa miten näemme vanhukset. Ihmiset saattavat pelätä vanhan ihmisen ”menetyksiä,” kuten terveyden heikkenemistä tai itsenäisyyden menettämistä tragediana, ja tämä kuolemaa kohtaan tunnettava  pelko heijastuu heidän suhtautumiseensa vanhuksiin.

Jos ihmisillä ei ole säännöllistä vuorovaikutusta vanhusten kanssa, heidän käsityksensä vanhuudesta voi perustua ennakkoluuloihin tai oletuksiin eikä todellisiin tai tosiin arvioihin tai kokemuksiin.